Levelhead

Analysoinut Appwesome

Kun kaipaan mobiilipeliltä muutakin kuin valmiiden kenttien läpäisemistä, pidän ajatuksesta, että pelaaja saa itse päättää, millaisia haasteita pelissä syntyy. Levelhead rakentuu juuri tämän ympärille: tasojen tekeminen ja niiden pelaaminen kuuluvat samaan kokemukseen. Se muuttaa toiminnan luonnetta. En ole vain suorittamassa jonkun toisen suunnittelemaa reittiä, vaan voin pysähtyä miettimään, mikä tekee esteestä reilun, hauskan tai yllättävän. Butterscotch Shenanigansin toimintapelissä kiinnostavinta onkin minulle tämä suunnittelun ja pelaamisen vuoropuhelu.

Peli maksaa 8,49 euroa, joten sitä kannattaa arvioida ostoksena eikä kevyenä ilmaisena kokeiluna. Ikärajana on PEGI 3, ja pelin keskiarvo on 4,2 noin 1,6 tuhannen arvion pohjalta. Noin 50 000 latausta kertoo, että kyseessä ei ole mobiilin suurimpia ilmiöitä, mutta se on löytänyt oman yleisönsä. Minusta ratkaiseva kysymys ei ole se, kuinka monta kenttää ehtii pelata, vaan nauttiiko itse tekemisestä ja muiden pelaajien ratkaisujen tutkimisesta. Jos haluaa vain nopean tasohyppelyn ilman suunnittelua, tämä ei välttämättä ole osuvin valinta.

Omien kenttien rakentaminen tekee toiminnasta omanlaistaan

Levelhead on kiehtova peli, jossa yhdistyvät tasosuunnittelu ja tasohyppely. Pelin ydinidea on yksinkertainen: luo, jaa ja pelaa. Sinulla on käytössäsi laajat työkalut, joilla voit suunnitella ja rakentaa omia tasoja. Kun olet tyytyväinen luomukseesi, voit jakaa sen yhteisölle. Ja se onkin osa pelin viehätystä – pääset nauttimaan muiden pelaajien luomuksista ja näkemään, miten hullunkurisia ja oivaltavia tasoja he ovat keksineet.

Tämän yhdistelmän arvo näkyy erityisesti siinä, ettei tasojen tekeminen jää irralliseksi editoriksi. Kun rakennan kenttää, joudun ajattelemaan myös pelaajan näkökulmasta: ymmärtääkö hän, mihin suuntaan kannattaa edetä, ja onko este kiinnostava vai vain hankala? Sitten voin itse kokeilla rakennelmaa ja huomata, että mielessäni toimiva idea ei käytännössä tunnukaan luontevalta. Tällainen edestakainen työskentely tekee kentän suunnittelusta konkreettista. Se ei ole pelkkää koristelua, vaan osa pelin toimintaa.

Jos olet tottunut mobiilin toimintapeleihin, joissa eteneminen tarkoittaa lähinnä valmiiden kenttien läpäisemistä, tässä on selvä ero. Tavallinen tasohyppely tarjoaa tekijän valitseman haasteen; täällä pääsen myös itse päättämään, mitä haaste tarkoittaa. Se on vahvuus, mutta samalla se siirtää vastuuta pelaajalle. Peli ei aina anna valmista tavoitetta joka pelikerralle, joten oma kiinnostus kokeilemiseen ratkaisee enemmän kuin pelkkä halu avata seuraava kenttä.

Luovuus valloillaan

Tasojen suunnittelu on Levelhead-pelissä todellinen vapauden riemuvoitto. Työkalut ovat intuitiivisia ja helppokäyttöisiä, mutta niissä on syvyyttä, jota arvostavat myös kokeneemmat pelaajat. Voit luoda monimutkaisia tasoja, joissa on erilaisia esteitä, vihollisia ja ansoja. Pelin oppaat ja tutoriaalit ovat selkeitä, mikä tekee aloituskynnyksestä matalan. Itse asiassa, pelin yhteisö on täynnä innokkaita suunnittelijoita, ja pelistä löytyykin tuhansia erilaisia tasoja kokeiltavaksi.

Minusta hyödyllisin tapa aloittaa ei ole yrittää tehdä heti pitkää, täynnä yllätyksiä olevaa kenttää. Rakentaisin ensin yhden lyhyen idean ympärille: esimerkiksi reitin, jossa pelaajan täytyy oppia tunnistamaan turvallinen hetki liikkua tai arvioida, milloin esteen ohi pääsee. Kun kentässä on vain muutama olennainen osa, sen testaaminen paljastaa nopeasti, onko haaste ymmärrettävä. Tämä on käytännöllinen suunnittelutapa myös silloin, kun tavoitteena on myöhemmin tehdä monimutkaisempi kokonaisuus. Pieni toimiva kohta on parempi lähtökohta kuin suuri kenttä, jonka ongelmia on vaikea paikantaa.

Toinen hyvä niksi on pelata omaa kenttää niin kuin ei olisi itse rakentanut sitä. Suunnittelija tietää jo, mitä esteen takana odottaa, joten reitti voi tuntua hänestä selkeämmältä kuin ensikertalaisesta. Kun testaan kenttää, yritän huomata, mistä pelaaja saa vihjeen seuraavaan liikkeeseen ja missä kohtaa hän voi erehtyä ymmärtämään säännön. Jos eteneminen perustuu vain siihen, että osaan ennakoida oman suunnitelmani, kenttä ei vielä kommunikoi tarpeeksi hyvin. Tämä erottaa reilun vaikeuden satunnaiselta tuntuvasta yllätyksestä.

Työkalujen syvyys on myös kompromissi. Helppo aloitus ei tarkoita, että jokainen idea syntyisi heti valmiina tai että monimutkainen taso olisi nopea tehdä. Mitä enemmän esteitä, vihollisia ja ansoja yhdistää, sitä tärkeämpää on testata niiden yhteisvaikutusta. Yksittäinen osa voi tuntua kiinnostavalta, mutta useampi peräkkäinen haaste saattaa tehdä kentästä hitaan tai epäselvän. Jos oma aika on kortilla, kannattaa valita yksi selkeä tavoite ja palata kenttään myöhemmin sen sijaan, että yrittää hioa kaiken yhdellä istumalla.

Opastuksesta on hyötyä varsinkin silloin, kun en ole aiemmin käyttänyt kenttäeditoria. Selkeät tutoriaalit madaltavat alkukynnystä, mutta minusta oppiminen tapahtuu kunnolla vasta tekemällä ja testaamalla. Kannattaa kokeilla ensin, miten yksinkertainen este vaikuttaa reitin rytmiin, ja lisätä sitten seuraava idea vasta, kun ensimmäinen toimii. Näin editori ei tunnu pitkältä tehtävälistalta. Samalla oppii huomaamaan, millainen kenttä on hauska pelata itse eikä vain vaikuttava rakentajan mielessä.

Sosiaalinen ja koukuttava

Yksi pelin parhaista ominaisuuksista on sen yhteisöllisyys. Kun olet luonut tason, voit jakaa sen helposti ja saada palautetta muilta pelaajilta. Tämä tekee pelistä sosiaalista ja kannustaa luomaan aina vain parempia ja haastavampia tasoja. Lisäksi pelaajat voivat "tykätä" ja kommentoida tasoja, mikä tuo mukanaan mukavan kilpailuhenkisyyden. Sinun ei tarvitse olla yksin pelatessasi, sillä muiden luomusten tutkiminen ja pelaaminen tuo peliin jatkuvaa vaihtelua.

Yhteisön sisältö on minulle parhaimmillaan myös oppimateriaalia. Kun pelaan toisen tekemää kenttää, voin kiinnittää huomion siihen, miten tekijä rytmittää etenemisen, käyttää esteitä tai johdattaa pelaajaa ilman pitkää selitystä. Sitten voin soveltaa havaintoa omassa suunnittelussa, mutta en kopioida kenttää suoraan. Tällä tavalla muiden luomukset eivät ole vain lisää pelattavaa, vaan ne näyttävät konkreettisesti erilaisia tapoja rakentaa haasteita. Se on erityisen hyödyllistä silloin, kun oma ideapankki tuntuu tyhjältä.

Palautetta kannattaa puolestaan tulkita niin, ettei tykkäysten tai kommenttien määrä yksin ratkaise, onko kenttä onnistunut. Pelaaja voi arvostaa kenttää eri syistä kuin tekijä itse, ja yksittäinen huomio voi paljastaa ongelman, jota rakentaja ei huomannut. Jos useampi ihminen kompastuu samaan kohtaan, kyse voi olla siitä, ettei kenttä anna tarpeeksi vihjeitä. Jos taas palaute koskee vaikeutta, kannattaa miettiä, onko haaste tarkoituksella vaativa vai syntyykö se turhasta epäselvyydestä. Tällainen suhtautuminen tekee jakamisesta hyödyllisempää kuin pelkkä oman teoksen esittely.

Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole välttämätön syy pelata. Jos en halua jakaa omia tasojani tai osallistua muiden kanssa keskusteluun, muiden tekemien kenttien pelaaminen voi silti olla tärkeä osa vaihtelua. Toisaalta pelaaja, joka hakee nimenomaan yksityistä, tarinavetoista kokemusta eikä välitä käyttäjien sisällöstä, ei välttämättä saa tästä puolesta paljoa irti. Kannattaa siis kysyä itseltään, innostaako ajatus muiden ratkaisujen kokeilemisesta. Jos kyllä, yhteisön vaihtelu voi pidentää kiinnostusta; jos ei, pelin keskeinen omaleimaisuus jää osittain sivuun.

Kun muutama vapaa minuutti muuttuu kokeiluksi

Arjessa peli sopii parhaiten hetkeen, jolloin voin keskittyä yhteen pieneen tehtävään: kokeilla muiden tekemää kenttää tai muokata omaa ideaa. Esimerkiksi odottaessani kyytiä saatan pelata lyhyen haasteen ja huomata samalla, miten toinen pelaaja on ratkaissut jonkin esteen. Jos mieleeni tulee oma muutos, voin tehdä siitä muistiinpanon mielessäni ja palata rakentamiseen silloin, kun aikaa on enemmän. Tällainen käyttö on luontevampaa kuin se, että yrittäisin kiireessä tehdä valmiiksi pitkän, viimeistellyn kentän.

Lyhyet pelisessiot ovat erityisen toimivia, jos pelaamisen tavoite on rajattu etukäteen. Voin esimerkiksi päättää, että kokeilen muutamaa erilaista yhteisön tasoa tai keskityn korjaamaan yhden oman kentän kohdan. Ilman rajaa editoriin voi helposti jäädä pidemmäksi aikaa kuin oli aikonut, koska jokainen muutos herättää uuden testauskierroksen. Tämä ei ole huono asia silloin, kun haluan uppoutua tekemiseen, mutta se tekee pelistä vähemmän sopivan tilanteeseen, jossa tarvitsen täysin ennakoitavan, muutaman sekunnin mittaisen ajanvietteen.

Jos pelaan väsyneenä tai keskeytysten keskellä, valmiin tason kokeileminen on yleensä kevyempi valinta kuin uuden rakentaminen. Suunnittelu vaatii muistamaan, mitä olen muuttanut ja mitä haluan seuraavaksi testata. Pelaajana voin sen sijaan keskittyä yhteen haasteeseen kerrallaan. Tämä ero auttaa valitsemaan oikean tavan käyttää peliä päivän tilanteen mukaan: luova tekeminen sopii rauhallisempaan hetkeen, kun taas muiden kentät tarjoavat helpomman reitin lyhyeen taukoon.

Juuri tässä näkyy myös tärkeä ero verrattuna moniin tavanomaisiin mobiilin tasohyppelyihin. Niissä lyhyt pelikerta voi tarkoittaa yhden valmiin osion läpäisyä ja jatkamista myöhemmin. Tässä voin valita pelaamisen ja suunnittelun väliltä, mutta rakentaminen tuo mukaan oman pienen projektin. Jos pidän kenttien tekemistä hauskana, se on lisäarvoa; jos haluan vain hypätä suoraan toimintaan, editorin mahdollisuudet eivät automaattisesti tee pelistä parempaa valintaa.

Vaikeus, rytmi ja mobiiliohjaus

Oman kentän vaikeutta on helppo arvioida väärin, koska sen tuntee jo ulkoa. Siksi suosittelen tekemään ensin reitin, jonka läpäiseminen on mahdollista ilman täydellistä suoritusta, ja lisäämään haastetta vasta testauksen jälkeen. Vaikeampi taso voi olla palkitseva, kun pelaaja ymmärtää, miksi epäonnistui ja mitä hän voi kokeilla seuraavaksi. Jos esteen tarkoitus jää epäselväksi, toistaminen alkaa tuntua arvailulta. Tämä ero on tärkeä etenkin silloin, kun julkaisen kentän muiden pelattavaksi: oma onnistuminen ei vielä todista, että kenttä toimii ensikertalaiselle.

Puhelimella pelatessa käyttöliittymän selkeys ja ruudulla näkyvä tilanne vaikuttavat siihen, kuinka hyvin pystyn arvioimaan seuraavaa liikettä. Kenttää suunnitellessa tämä antaa syyn välttää tarpeetonta sekavuutta. Jos useita asioita tapahtuu yhtä aikaa, pelaajalle voi olla vaikea ymmärtää, mikä aiheutti onnistumisen tai epäonnistumisen. Selkeä rakenne auttaa sekä pelaajaa että kentän tekijää: huomaan paremmin, onko haaste oikeasti kiinnostava vai peittyykö sen idea visuaaliseen hälyyn.

Pelaajan kannattaa myös antaa itselleen lupa jättää vaikea kenttä kesken ja palata siihen myöhemmin. Käyttäjien tekemien tasojen vaikeus ja tyyli vaihtelevat, eikä jokainen valinta osu omaan makuun. Jos jokin kenttä alkaa tuntua enemmän turhauttavalta kuin opettavaiselta, toisen kokeileminen voi olla järkevämpää kuin saman kohdan väkisin toistaminen. Tämä on yksi yhteisön sisällön eduista: minun ei tarvitse suhtautua jokaiseen kenttään pakollisena vaiheena, vaan voin etsiä sellaisia haasteita, jotka sopivat omaan pelifiilikseen.

Toisaalta vapaus valita ei poista sitä, että toimintapelin perusnautinto riippuu ohjauksen tuntumasta ja omasta kärsivällisyydestä. Jos tasohyppelyt eivät yleensä miellytä tai tarkkojen liikkeiden yrittäminen ärsyttää, pelin rakentelupuoli ei välttämättä yksin riitä korvaamaan sitä. Peli tuntuu parhaimmalta silloin, kun haluan sekä kokeilla haasteita että ymmärtää, miksi ne toimivat. Jos etsin rauhallista pulmapeliä ilman toiminnallista painetta, jokin muu genre voi olla parempi vaihtoehto.

Käyttäjäkokemus ja grafiikka

Pelin visuaalinen ilme on värikäs ja hauska. Grafiikka on selkeä ja yksityiskohtainen, mikä tekee pelistä miellyttävän pelata pitkiäkin aikoja. Äänimaailma tukee pelin humoristista tyyliä, ja musiikki on pirteää ja mukaansatempaavaa. Käyttöliittymä on suunniteltu hyvin, ja se toimii sujuvasti sekä Android- että iOS-laitteilla. Olen pelannut peliä sekä puhelimella että tabletilla, ja molemmissa kokemukseni oli saumaton.

Selkeä ulkoasu palvelee tässä myös käytännön tarkoitusta: kentän rakenne pysyy luettavana, kun yritän hahmottaa, miten reitti ja esteet liittyvät toisiinsa. Kun vaihdan pelaamisesta rakentamiseen, kyse ei ole vain tunnelman vaihtumisesta, vaan myös siitä, että katson samaa sisältöä eri roolista. Pelaajana mietin, miten selviän tilanteesta; tekijänä mietin, miten saan tilanteen näyttämään ymmärrettävältä. Tämä näkökulmanvaihto on minusta yksi syy siihen, miksi peli voi kiinnostaa vielä sen jälkeen, kun yksittäinen kenttä on jo läpäisty.

Puhelimen ja tabletin käyttö tuntui minusta molemmissa luontevalta. Isommalla näytöllä kentän kokonaisuuden hahmottaminen voi tuntua helpommalta, kun taas puhelin on vaivaton ottaa esiin lyhyttä pelikertaa varten. En tekisi laitevalinnasta ostoksen estettä, jos kumpikin vaihtoehto on jo omassa käytössä. Käytännössä oma tapa pelata ratkaisee: pidempi suunnittelutuokio hyötyy rauhallisesta keskittymisestä, mutta valmiiden kenttien kokeileminen sopii paremmin liikkeellä oloon.

Värikäs ilme ja humoristinen äänimaailma antavat pelille kevyen ensivaikutelman, mutta sisältö voi silti vaatia kärsivällisyyttä. Hauska ulkoasu ei tarkoita, että jokainen kenttä olisi helppo tai että rakentaminen olisi vain nopeaa hassuttelua. Minusta tämä yhdistelmä toimii, koska se pitää tekemisen lähestyttävänä ilman, että suunnittelussa olisi pakko tyytyä pinnallisiin ideoihin. Jos taas arvostaa vakavaa tunnelmaa tai realistista visuaalista tyyliä, pelin persoonallinen esitystapa ei ehkä ole omaan makuun.

Kenelle ostos kannattaa?

Ostopäätöksessä kannattaa huomioida, että kyseessä on maksullinen peli, ei vain ilmainen tapa selailla kenttiä. 8,49 euron hinta tuntuu perustellummalta, jos aion käyttää aikaa sekä muiden luomusten pelaamiseen että omien rakentamiseen. Jos tiedän jo valmiiksi, etten halua suunnitella mitään, arvioisin ostoa ennen kaikkea sen perusteella, kuinka paljon nautin käyttäjien tekemien tasojen vaihtelusta. Tässä pelissä lisäarvo ei synny vain pelin avaamisesta, vaan siitä, että sen tekemisen ja pelaamisen tavat kiinnostavat minua toistuvasti.

Minusta parhaat käyttäjät ovat pelaajia, jotka innostuvat kokeilemaan, miten jokin haaste on toteutettu, ja joilla on kärsivällisyyttä testata omaa ideaa useammin kuin kerran. Myös aloittelija voi päästä mukaan oppaiden avulla, eikä omaa julkaisua tarvitse ajatella ensimmäiseksi tavoitteeksi. Voin ensin pelata muiden tasoja, kerätä niistä ideoita ja rakentaa vasta myöhemmin yksinkertaisen kokeilun. Tämä tekee pelistä sopivan myös sellaiselle, joka ei vielä tiedä, pitääkö hän kenttäsuunnittelusta.

Jättäisin pelin väliin, jos etsin mahdollisimman yksinkertaista toimintapeliä, jossa kaikki sisältö on valmiiksi annettu ja jokainen pelikerta vie suoraan seuraavaan tavoitteeseen. Samoin se ei ehkä sovi, jos käyttäjien tekemät kentät tai niiden vaihteleva vaikeus eivät houkuttele. Perinteinen tasohyppely voi olla parempi valinta silloin, kun haluan tekijän hallitseman etenemisen ja yhtenäisen kokemuksen. Levelheadin kiinnostavuus perustuu juuri siihen, että muiden ihmisten ratkaisut pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä pelaan.

Vuonna 2020 julkaistu peli on ehtinyt kerätä 811 arvostelua, ja sen ikäraja PEGI 3 kertoo matalasta ikärajasuosituksesta, mutta se ei yksin kerro, sopiiko pelin tekemisen tapa omalle pelaajalle. Käytännön valinta kannattaa tehdä oman kiinnostuksen perusteella: haluanko pelata kenttiä, rakentaa niitä vai vaihdella näiden kahden välillä? Jos vastaus on lähinnä rakentaminen ja muiden luomusten tutkiminen, tämä on tavalliseen valmiita tasoja tarjoavaan mobiilipeliin verrattuna selvästi omaleimaisempi vaihtoehto.

Yhteenveto

Jos etsit peliä, joka tarjoaa sekä luovaa että haastavaa pelattavaa, Levelhead on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Se on peli, joka palkitsee sekä suunnittelutaidot että pelaamisen ilon. Sen yhteisöllisyys tekee siitä erityisen, ja se houkuttelee palaamaan kerta toisensa jälkeen. Olitpa sitten kokenut pelaaja tai vasta-alkaja, löydät tästä pelistä varmasti jotakin, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Hyppää mukaan ja anna luovuutesi lentää!